Ovikello soi, ja oven takana odottaa iloinen naapuri käsissään kulhollinen mokkapaloja, shakkiruutuja ja porkkanakakkua. ”Nämä jäivät yli Pinjan synttäreiltä, menisikö teillä?” – kyseessä ei ole kohtaus 50-luvun Suomi-filmistä tai pilkahdus kollektiivisesta muististamme, vaan arkipäiväinen tilanne eräässä Länsirannikolla sijaitsevasta pienessä rivitaloyhtiössä.
"Täällä kolataan toisten pihoja, jos tiedetään, että joku on lomalla, eivätkä kukat pääse kuivumaan, kun naapurit kastelevat niitä toistensa puolesta. Jos puutarhassa on ylimääräistä satoa, sitäkin tarjotaan naapureille”, yli 10 vuotta taloyhtiössä asunut Minna kertoo.
Arkiaskareissa auttamisen ja ruokahävikin vähentämisen lisäksi taloyhtiössä vallitsee tiivis yhteisöllinen ilmapiiri, jossa arki jaetaan muutenkin kuin avun tarpeessa. Kuulumisia vaihdetaan niin postilaatikoilla, pihoilla kuin kotisohvallakin, ja muutaman kuukauden päästä on taas aika järjestää vuotuiset taloyhtiön pikkujoulut. Individualistisen kulttuurin aikakautena yhteisöllinen naapurusto on erityinen luonnonvara, joka voi auttaa taistelemaan jopa yksinäisyyttä vastaan.
"Arki ja yhteiskunta ovat muuttuneet niin, että usein ajatellaan, että pitäisi pärjätä yksin. Mutta kun apua tarvitsee, on kultaakin kalliimpaa tietää, että aivan vieressä asuu joku, johon voi turvautua”, Minna sanoo.
Tutkimukset osoittavat, että naapuruston tiiviit suhteet voivat olla yhtä hyödyllisiä kuin terveelliset elämäntavat. Esimerkiksi sosiaalinen koheesio, joka syntyy naapureiden välisestä vuorovaikutuksesta ja avunannosta, voi vähentää stressiä ja lisätä turvallisuudentunnetta. (Thompson et al. 2024). Yhteisöllisyyden edistäminen ei vaadi suuria järjestelyjä, vaan pienet arkiset teot, kuten naapurien auttaminen ja yhteisten tilojen jakaminen, voivat parantaa merkittävästi ihmisen elämänlaatua. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että tiivis yhteisö voi vähentää terveydellisiä eroja ja lisätä henkistä hyvinvointia, erityisesti haavoittuvissa ryhmissä, kuten iäkkäillä ihmisillä (BMC Public Health 2024).
Tämä on oivallettu myös Länsirannikolla, jossa yhteisöllisyys kukoistaa yhdestä yksinkertaisesta päätöksestä. ”Yhteisöllisyys ei synny oppikirjasta, vaan siitä, että päättää joka päivä tehdä jotain toisten hyväksi. Sama on mahdollista missä tahansa muuallakin, kunhan vain uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen – pieni ystävällinen teko voi aloittaa jotain suurta.”