Blogi


02.10.2018

Mediateon täyden kympin tarina

Mediateon alkupiste on hetkessä, jolloin mainosmiehenä elantoansa hankkinut sahateollisuusteknikko ja pohjoiskarjalaisen pienviljelijän poika Teemu Kontkanen päätti ryhtyä yrittäjäksi. 10-vuotishistoriikkimme kertoo yrittäjän palavasta halusta luoda jotain omaa. Se on tarina innostumisen, omistautumisen ja lupausten voimasta. Onnistumisista, virheistä ja vastuunkantamisesta. Samaa näkyä tavoittelevista ihmisistä, heidän yhdessä ja yhteen kasvamisestaan. Ja ennen kaikkea, se on kuvaus siitä, kuinka yhden miehen yrityksestä tuli vahva kasvuyhtiö, jonka työntekijät ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Mutta annetaanpa nyt Teemun itsensä kertoa, miten kaikki tapahtui:

Alussa oli mies ja tahto

Niin. Siitä se lähti, kun halusin päästä itse vaikuttamaan asioihin. Olin ollut yrittäjänä aiemminkin ja tiesin, mitä se on – hyvässä ja pahassa. K-kauppiaan ura houkutti, mutta vaimo kannusti harkitsemaan jotain muuta, koska lapsetkin olivat pieniä.

Puhuin palostani työnantajalleni Ykkösmedialla. He tarjosivat ostettavaksi ulkomainonnan kokonaisuutta, ja se vaihtoehto tuntui heti omalta. Soitin parille vanhalle asiakkaalleni, Audille ja Toyotalle, ja ehdotin sopimuksia tulevalle kesälle. Elettiin vuotta 2008. Oli lama ja autokauppa kävi nihkeästi. Sopimukset syntyivät, kun lupasin yrityksille pariksi vuodeksi taantumankorjausalennuksen.

Lupaavasta alusta innostuneena kilautin vielä pari puhelua, ja kun sain Clear Channelilta Tahkon hiihtokeskusmainonnan myytäväksi, suuntasin pankkiin hakemaan rahoitusta Mediatemppu Oy:lle. Pankinjohtaja tuumasi: “Tempuilla et pitkälle pärjää. Lainan saat, kun muutat yrityksesi nimen.”

Niin syntyi Mediateko ja minä olin omillani.

Eteenpäin ketteryydellä ja nokkeluudella

Alku oli selviytymistä. Ajoin yksin Suomea ristiin rastiin ja keräsin Mediateolle myytävää, jotta voisin jossain vaiheessa palkata myyjän. Samoihin ympyröihin ilmaantui sopiva tyyppi, Siposen Mika, myi taksimainontaa. Mietin hemmetin kauan, uskallanko ottaa vastuun toisesta ihmisestä.

Tuli kevät ja tuli syksy. Meni ensimmäinen vuosi ja puolet toisesta. Mediateolla oli golf- ja hiihtokeskusmainonta sekä pysäköintitalot. Niiden rinnalle versoi Reetta-reseptipalvelu. Hiljalleen sain kassaan sopivasti rahaa ja tunsin olevani valmis työnantajaksi. Vei hetken, että Mika pääsi työhön kiinni, mutta luottamus kantoi hedelmää. Hänestä kuoriutui huikea tekijä, Mediateon peruskallio, josta pidämme yhä tiukasti kiinni.

Siitä alkoi kasvumme. Kiersimme kahteen mieheen myymässä. Lupasimme paljon ja teimme vielä enemmän, jotta lupaukset täyttyivät. Eteenpäin menimme isojen puristuksessa innolla, nokkeluudella ja ketteryydellä. Kaupunkikeskustoissa oli kova kilpailu, eikä meillä ollut pattia lähteä kisoille alan jättien kanssa. Meidän juttumme oli vapaa-aika. Sinne loimme uutta mediaa ja valtakunnallisia konsepteja.

Apuna Mediateon rakentamisessa minulla on ollut alusta saakka vahva hallitus. Olin päättänyt aikoinaan, että jos vielä perustan yrityksen, kerään tuekseni ammattihallituksen. Luojalle kiitos, se tuli tehtyä!

Molemmat puheenjohtajat ovat olleet minulle henkisen kasvun mentoreita. Hallitus on myös varjellut sitä, mikä Mediateossa on hyvää, kun innostumiseni on uhannut viedä meitä sivuraiteille. Ja hyvä niin. Muuten olisin perustanut sivubisneksenä keilabaarin Kuopion keskustaan tai tarttunut ensimmäiseen muhkeaan ostotarjoukseen.

Hallitus näki pidemmälle ja auttoi ymmärtämään, että olemme rakentamassa jotain ainutlaatuista, omistautumisen arvoista.

Kasvuun vauhtia kertarysäyksellä

Tuli jälleen syksy ja vierähti kevät. Niin meni pari vuotta. Asioita alkoi tapahtumaan meidän vinkkelistä vähän isommin vuonna 2012, kun ostimme liiketoimintakaupalla hiihtokeskus-mainonnan Clear Channelilta. Se oli Mediateolle valtava kasvuharppaus sekä taloudellinen riski, joka kannatti. Kauppa auttoi kasvamistamme hiihtokeskus-kokonaisuudessa, vahvisti meidän vapaa-ajan tekemistä ja lisäsi lajituntemustamme.

Sattumallakin oli onnistumisessa sormensa pelissä: Markkinat muuttuivat, kun yksi kilpaileva yritys lopetti toimintansa. Alkoi kova kamppailu vapaaksi jääneistä hiihtokeskuksista. Siellä oli Ruka, Pyhä ja Levi sekä muita merkittäviä kohteita. Lopulta tiukka kilpailutus kääntyi voitoksemme.

Monet kysyivät minulta: “Kontkanen, miksi me lähtisimme Mediateon kelkkaan? Pystyykö teihin luottamaan, kun alalla on nähty niin monenlaista toimijaa?” Pyysin heiltä vuoden aikaa näyttää, ja jälleen teimme parhaamme, jotta sanoistamme tuli tekoja. Työtä siinä riitti, mutta meillä oli vahva usko, että tunnemme nämä ympäristöt ja osaamme tehdä tästä hyvän bisneksen – ja samalla tuoda asiakkaille rahaa niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Vuoden kuluttua eräs asiakkaamme totesi: “Nyt mun täytyy tarjota sulle olut. Te lupasitte myydä meille mainontaa ja sen teitte. Sitä ei ole pariin vuoteen nähty. Kiitos siitä!” Tuli tajuttoman hyvä mieli.

Silloin viimeistään oivalsimme, että lupausbisnes todella kantaa.

Lupausbisneksen kääntöpuoli

Kasvurykäyksemme jälkeen minusta alkoi tuntumaan, että ei ole ihmisen hyvä olla yksin.  Vuonna 2013 paine kasvoi liian kovaksi ja ymmärsin tarvitsevani kumppanin rinnalleni. Tapio Pankko oli ollut mukana Mediateon hallituksessa jo pari vuotta. Tarjosin hänelle osakkuutta ja vastuuta operatiivisessa johtamisessa. Tapsa sanoi kyllä, hetken mietittyään. Niin me avasimme toimiston Helsinkiin. Hän otti haltuunsa myynnin kokonaisuuden, ja minä keskityin yhteistyökumppaniverkostoon.

Sen jälkeen asiat alkoivat tapahtua pikakelauksella. Meitä kysyttiin joka paikkaan ja lähdimme innolla moneen mukaan. Bisnes sekä tuotevalikoimamme kasvoivat, kuten myös mediatekolaisten lukumäärä. Vuosina 2015–2016 totesimme välillä, että nyt on haasteita pysyä kyydissä. Vauhti oli niin hurjaa, että sakkaa pyöri rattaissa niin asiakkuuksissa kuin talon sisällä.

Olemme aina pyrkineet siihen, että teemme Mediateossa asioita todeksi, emme vain puhu niistä, ja että olemme kaikessa asiakkaidemme luottamuksen arvoisia. Silti vauhtisokeus yllätti ja teimme isojakin virheitä. Epäonnistuimme, vaikka olimme varmoja kyvyistämme.

Se toi mukanaan ymmärryksen lupausbineksen todellisesta luonteesta: maine säilyy, kun lupaa vain sen, minkä pystyy pitämään. Opimme lisäksi tunnustamaan avoimesti mokamme. Vaikka se maksaisi tuhansia euroja ja tuntuisi tosi paskalta sillä hetkellä, rehtiys on meille arvokysymys.

Tuohon aikaan henkilöstökyselymme kertoi kolme pysäyttävää asiaa: johtaminen on perseestä, strategia hähmäinen ja asiakkuuksien hoito riittämättömällä tasolla. Rupesimme raivokkaasti tekemään töitä asioiden oikaisemiseksi. Samaan aikaan olimme aloittaneet meidän strategiatyön. Päätimme avata sitä enemmän koko henkilöstölle; mitkä ovat meidän arvot, visio, missio ja mihin suuntaan olemme menossa. Ja hitto, minkä voimavaran löysimmekään silloin omasta porukastamme!

Kun tarvitsimme vastuunkantajia talouden hallintaan, Jimi astui esiin ja kun kysyimme, ketkä ovat halukkaita vuorottelemaan myyntipäällikön roolissa ja kehittämään Mediatekoa osana johtoryhmätoimintaa, jokainen nosti kätensä ilmaan.

En olisi voinut olla ylpeämpi työntekijöistämme siinä hetkessä.

Kun kellosta loppuivat viisarit

Näin jälkikäteen katsottuna, juuri näin tämän kasvutarinan piti mennäkin. Kiire, ylivireys, väsymys – ne pakottivat jakamaan vastuuta entistä laajemmille hartioille meidän oman porukan sisällä ja opettivat meitä luottamaan entistä enemmän toisiimme.

Monelle yrittäjälle tulee jossain vaiheessa vastaan käänteentekevä hetki, jolloin tajuaa, että oma henkilöstö on huomaamatta kasvanut niin vahvaksi, että itse ei ole enää korvaamaton.

Oma nollapisteeni ajoittuu kevääseen 2017. Sinnittelin kuukausia semiburnoutissa, kun rakensimme perheelle taloa tiukalla aikataululla ja töitäkin oli ollut riittävästi.

Eräänä perjantaina olin juuri tullut Helsingistä työreissusta. Istuin toimistossa töitä naputtamassa, kun Matias ja Annika tulevat seisomaan eteeni, hyvin lähelle. He sanoivat: “Teemu hei, meillä olisi sulle asiaa. Sä olet ihan hirveän väsynyt. Mitä jos tehtäisiin niin, että pistät sen koneen kiinni, jätät sen tänne toimistolle ja menet kotiin.”

Se oli pysäyttävä kokemus. En edes kyseenalaistanut, olinko väsynyt vai en. Minulla tuli tippa linssiin, että ei vitsi mitä tyyppejä, että kyllä mä tästä lähden. Niin menin kotiin ja lepäsin kaikesta luomistyöstä.

Ja he pärjäsivät omillaan. Tiukassa kasvurutistuksessa meidän porukasta oli hioutunut timantti. Ymmärsin, että tämä show ei ole enää yhden, kahden tai kolmen tyypin varassa. Mediateko menee eteenpäin koko joukon yhteisellä työllä.

Mediateko_10vuotta

Kymmenen hyvää vuotta

Tuli syksy ja tuli kevät. Niin vuodet ovat vierähdelleet. Tavoitteemme on olla halutuin kodin ulkopuolisen median kumppani Suomessa, joka luo aktiivisesti uutta, mutta samalla haluamme olla myös alan suosituin työnantaja vuonna 2020. Siihen emme pyri vippaskonsteilla, vaan tarjoamalla ihmisille ympäristön, jossa he voivat kehittyä työssä, jota haluavat tehdä. On totista totta, että teemme töitä rakkaudesta lajiin.

Kun nyt katson taaksepäin, näen, että kaikki mitä vastaan on tullut, on lopulta hyvää. Meillä on takana kymmenen loistavaa vuotta. Meistä on tullut vahvoja myös sisäisesti – ja se kantaa.



Tunnisteet: #rakkaudestalajiin, historiikki

Teemu Kontkanen

Teemu Kontkanen

teemu.kontkanen@mediateko.fi

Näytä kaikki kirjoitukset

Tilaa uusimmat kirjoitukset sähköpostiisi